Luonnonvaraiset eläimet

 


MITEN TOIMIA LUONNONVARAISTEN ELÄINTEN KANSSA

Sairasta, vahingoittunutta tai muuten avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Tästä yleisestä vastuusta loukkaantuneiden eläinten auttamiseksi on säädetty eläinsuojelulaissa. Lisäksi luonnonsuojelulaki velvoittaa loukkaantuneiden rauhoitettujen ja metsästyslaki riistaeläinten ja rauhoittamattomien eläinten auttamiseen.

Yleensä epätietoisuutta auttamishaluisten ihmisten keskuudessa aiheuttaa oikeiden toimenpiteiden valinta omien auttamiskykyjen loppuessa. Hätäkeskukset ja pelastuslaitokset saavatkin vuosittain satoja eläimiin liittyviä ilmoituksia. Hätäkeskuslaitos muistuttaakin, että eläimiä koskevissa hätätilanteissa soitetaan hätänumeroon 112, kun yleinen turvallisuus vaarantuu merkittävästi tai silloin, kun tehtävään tarvitaan viranomaisten erityiskalustoa tai -asiantuntemusta (esimerkiksi hirvi juoksee moottoritiellä, hevonen on juuttunut ojaan). Kiireettömämpiä eläintenpelastustehtäviä, joissa välitöntä vaaraa ihmisille tai eläimille ei ole, voidaan hoitaa ainoastaan silloin, kun se ei haittaa muiden viranomaistehtävien hoitoa.


Pelastuslaitoksen toimintaohjeita


* Mieti ensin, tarvitseeko eläin varmasti apua. Esimerkiksi hylätyltä vaikuttava linnun- tai jäniksenpoikanen ei todennäköisesti ole hylätty, vaan emot tarkkailevat tilannetta lähistöllä ja palaavat poikasen luo ihmisen poistuttua. Emo on poikasen paras hoitaja. Ihminen voi aiheuttaa tietämättään luonnonvaraisille eläimille vahinkoa puuttumalla niiden elämään, esimerkiksi vääränlainen ravinto aiheuttaa poikasille kehityshäiriöitä. Jos mahdollista, soita ennen eläimeen koskemista asiantuntevaan eläintenhoitopaikkaan.

 

* Jos eläin on vakavasti loukkaantunut niin, että sen hengissä pitäminen on julmuutta sitä kohtaan, on eläin lopetettava tai huolehdittava siitä, että se lopetetaan. Tässä tapauksessa voit ottaa yhteyttä esimerkiksi paikalliseen metsästysseuraan, poliisiin tai kunnan eläinlääkäriin. Luonnoneläinten hoito ei muilta osin kuulu eläinlääkinnän piiriin.

* Muistathan, että rauhoitettujen lintujen ja eläinten lisäksi myös rauhoittamattomien lajien emot, pesät ja poikaset on lain mukaan rauhoitettuja pesimäajan, linnut heinäkuun loppuun asti. Turvaa pesimärauha ja vältä liikkumista pesäpaikkojen ja poikasten lähellä.

* Ihmisen ei tule puuttua liikaa luonnonvaraisten eläinten kannansäätelyyn. On tarkoituksenmukaista, että nälkä, pedot ja taudit vievät heikoimmat yksilöt. Uhanalaisten lajien kohdalla auttamisella voi olla merkitystä lajin selviämisen kannalta, joten niiden heikommatkin yksilöt kannattaa toimittaa hoitoon.


ESIMERKKEJÄ:

* Linnunpoikanen on eksynyt emostaan

Jos löydät yksinäisen linnunpoikasen, jonka siipisulat ovat jo alkaneet kasvaa, tulee poikanen jättää rauhaan. Monien lintujen poikaset poistuvat pesästä ennen kuin osaavat kunnolla lentää, lokkien poikaset jo muutaman päivän ikäisinä. Emot ruokkivat niitä maastossa löytäen poikasensa äänen perusteella. Maapoikasiaan puolustavilta linnuilta voi suojautua lintuystävällisesti sateenvarjon avulla. Poikasvaihe kestää vain hetken, joten ei kannata hermostua jälkikasvuaan suojeleviin siivekkäisiin. Pesästään pudonneen pikkulinnunpoikasen voi yleensä nostaa takaisin pesään emon hylkäämättä pesää.

* Pihassa on emostaan eksynyt jäniksenpoikanen

Jätä yksin kyyhöttävä poikanen rauhaan. Jänikset ja rusakot jättävät poikasensa yksin koko vuorokaudeksi ja imettävät niitä vain pienen hetken hämärän tultua. Ihmisen hoitoon joutuessaan poikaset kuolevat. Jos poikasta on jostain syystä hoidettava, se on toimitettava luonnonvaraisten eläinten hoitolaan ammattimaiseen hoitoon. Aikuinen loukkaantunut jänis kärsii kaikesta käsittelystä ja vankeudesta. Autat parhaiten ilmoittamalla siitä poliisille tai metsästysseuralle tai toimittamalla sen eläinlääkärin lopetettavaksi.

Yksinäinen oravanpoikanen

*Oravanpoikasia jää orvoiksi tai tippuu pesästä yllättävän paljon – eläinhoitolassa hoidetaan vuosittain jopa sata oravanpoikasta. Toisinaan nuori kokematon emo myös oikeasti hylkää poikasensa: se ei osaa tai uskalla kantaa pesästä pudonnutta poikasta takaisin pesään tai sillä ei erity tarpeeksi maitoa kaikille poikasille. Yksinään tavattu pieni poikanen, jonka saa helposti kiinni, ei pärjää vielä yksin. Joissain tapauksissa oravanpoikaset otetaan kuitenkin hoitoon turhaan. Mikäli pihapiiristä löydetään puusta pudonnut tai kaatuneessa puussa ollut oravanpesä poikasineen, pitäisi emolle antaa mahdollisuus siirtää poikaset varapesään, joita oravilla voi olla lähistöllä useampikin. Oravaemo pystyy kantamaan pienet poikaset suussaan varapesään, mikäli poikaspesä syystä tai toisesta tuhoutuu tai tulee häirityksi.

Pesäpoikasen käytöksen tunnistaminen:
Huhtikuulta alkaen ensimmäiset oravanpoikaset aloittelevat kiipeilyharjoituksia kotipesänsä lähettyvillä. Ja aivan kuten ihmistenkin keskuudessa, nämä pienet hurjapäiset poikaset saattavat tipahtaa puusta kerran jos toisenkin ennen kuin oppivat varovaisemmiksi. Oravanpoikaset saattavat käyttäytyä kovinkin kesyn oloisesti, ennen kuin oppivat varomaan ihmistä. Ne saattavat jopa lähteä kiipeämään lahjetta pitkin ylös. Emo-oravat huolestuneiden äitien tavoin seuraavat tilannetta lähistöltä ja tulevat hakemaan pudonneet poikasensa pesän turviin, kun tilanne rauhoittuu. Mikäli kuitenkin oravanpoikasen ympärillä häärii ihmisiä, se ei uskalla tulla paikalle. Jos siis tällaisen oravanpoikasen maassa näkee, kannattaa ensin jäädä tarkkailemaan tilannetta kauempaa. Mikäli emoa ei kuitenkaan paikalle puolen tunnin kuluessa ilmaannu ja poikanen edelleen pyörii maan tasossa, on aika toimia.

* Pihassa harhailee siilinpoikanen

Iltahämärissä yksin liikkuva pienikokoinen siili voi olla vieroitettu poikanen, jota ei saa häiritä. Keskellä päivää pihassa harhaileva siilinpoikanen voi olla tavallinen näky, ja suuren energiantarpeensa vuoksi se etsii ravintoa vuorokauden ajasta huolimatta. Jos lähempi tarkastelu osoittaa poikasen olevan sairas tai loukkaantunut, on tilanne arvioitava ja hankittava sille tarpeen vaatiessa apua. (tosin tällöinkään siilinpoikasta ei saa ryhtyä siirtämään ennenkuin asian tilasta on varmistuttu!). Siilinpoikanen tulee hoitaa asiantuntevassa luonnonvaraisten eläinten hoitopaikassa, mikäli se on todella pieni ja hauraan oloinen.

* Melko tavallinen tilanne; puuhun kiivennyt kissa

Puussa olevalla kissalla ei yleensä ole mitään hätää, ellei se ole vahingoittunut tai jäänyt kaulapannasta tai valjaista oksiin kiinni. Kissoista suurin osa tulee itse alas puusta, kun ne jättää rauhaan ja laittaa puun alle ruokaa tarjolle. Jos kissa on ollut yli vuorokauden puussa, voi olla tarpeen kutsua apua, sillä paasto voi olla kissalle haitallista.

* Hiirenloukkujen käyttämisestä pihapiirissä

Loukuksi kannattaa ehdottomasti valita perinteisen metallisen loukun sijasta jokin malleista, jolloin eläin ei kuole jäätyään kiinni. Näin estetään muiden ei-tarkoitettujen eläinten kuolema tai jopa vakava loukkaantuminen niiden jäätyä ansaan. Hyvin monet, esim. oravan- ja siilinpoikasetkin voivat harhautua reiteille, jonne on viritetty hiiren/jyrsijöiden loukkuja. Valitse myös syötit, jotka todella houkuttavat juuri niitä haittaeläimiä, joita varten olet loukut asentanut. Käy vähintään kerran päivässä tarkistamassa loukut, jotta eläinten poikasia ei niihin ole jäänyt vangiksi, tarkista myös syötit, ja vaihda ne tarvittaessa. Seurailtuasi pihasi pienelämää hetkisen aikaa, pystyt näkemään missä ns. vaaranpaikat sijaitsevat; missä mm. oravanpoikaset mieluiten telmivät, missä sijaitsee otollinen asuinalue juurikin myyrille, hiirille tai muille "vähemmän toivotuille" pihan asukkaille. Varaudu jo etukäteen toimintatapoihin, joita saatat tarvita, mikäli eläin on loukkaantunut tai sille on tapahtunut jotain muuta yllättävää tai haitallista.


TIEDOKSI

Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistys ei ole viranomaistoimija, jonka vuoksi lakipykäliin liittyvät tilanteet on hoidettava esim. poliisin kanssa. Myöskään eläinsuojeluyhdistys ei voi majoittaa luonnonvaraisia eläimiä (kuin ainoastaan äärimmäisessä poikkeustilanteessa!). Peräänkuulutammekin tavallisten kansalaisten osoittamaa "oma-aloitteisuutta" hätätilanteissa, sekä pohtimaan, tarvitaanko kulloisessakin tilanteessa ihmisten apua ensinkään. Myös lapset olisi hyvä perehdyttää auttavasti luontoon ja luonnonvaraisiin eläimiin, kuinka niiden suhteen tulisi toimia.